maanantai 23. toukokuuta 2016


16- vuotias Sari joutuu muuttamaan vanhempien päätöksestä kaupungista maalle. Sari kapinoi maalla olemista ja karkaa, mutta eksyy sumuun. Koittaessa löytää takaisin, hän löytää itsensä hylätyn ladon luota ja sieltä likaisen ja takkuisen hevosen/ponin. Sari haluaa pelastaa eläimen ja taivuttelee vanhempansa saadakseen pitämään orin. Kesä näyttää hevoststäyteiseltä, mutta sitten kohtalo puuttuu peliin ja ystävysten tiet näyttäisi vääjäämättä erkaanevan....


Luku 1.

Miksi! Miksi elämän pitää olla niin epäreilua!! Ajattelin samalla, kun kannustin vuonahevosruuna Rudia enemmän eteenpäin. Menimme jo melkein kiitoa, mutta en välittänyt. Vanhempien sanat kaikuvat korvissani....


Aiemmin tänä aamuna....

- Me muutamme 2 viikon päästä.

Lusikkani jää puoliväliin matkalla suuhun. Siirrän katseeni isääni varmana siitä hän pilaillee, mutta en näe minkäänlaista pilailluun viittaavaa. Vilkaisen äitiä, joka näyttää yhtäaikaisesti vakavalta ja anteeksipyyntävältä.

- Mutta.... Eihän meillä ole varaa. Sanoin laskien lusikkani takaisin lautaselle.
- Isä sai potkut, ja sen myötä koko työssä olon aikana saaneen palkkansa, joten meillä on varaa muuttaa juuri ja juuri. Äiti sanoi ja hymyili pienesti.
- Mutta, entä... kaverini, koulu, talli, koko elämäni on täällä! Sanoin, ei en halunnut käsittää vanhempieni sanoja.

Äiti ojensi kätensä, yrittäen ottaa omastani kiinni, mutta vedin käteni pois. 
- Sari- kulta, asia on jo päätetty. Talomme on jo myyty, ostajat tulevat tällä viikolla. Meidän pitää alkaa pakkaamaan tänä iltana.... Ja -
Nousin pöydästä niin rajusti, että tuolini kaatui. En välittänyt vaan juoksin ovesta ulos pyörälleni, pistin kypärän päähäni ja hyppäsin satulaan ja polkaisi itseni liikkeelle, alkaen polkemaan kohti tallilla...

****

Havahduin ajatuksistani ja aloin hidastaa Rubin vauhtia, poni oli eri mieltä ja jouduin tekemään töitä, että sain sen hiljalleen rauhoittumaan ensin kootuun laukkakaan, sitten raviin ja käyntiin. Annoin ruunalle pitkät ohjat ja taputin sen kosteaa kaulaa. Päätin mennä pidempää reittiä takaisipäin ja käydä uittamassa Rudia ja samalla huuhtomassa pahimmat hiet pois. 

Pian saavuimme uittopaikalle. Riisuin ruunalta satulan ja itseltäni ratsastushousut ja turvaliivin, jonka jälkeen kiipesin, isolta sileältä kiveltä takaisin sen leveään paljaaseen selkään, otin tiukan otteen sen lyhyestä pystyharjasta toisella kädelläni ja kääsin toisella hevosen kohti järveä. Ranta vietti loivasti alaspäin, mutta tiesin että heti olisi tarpeeksi syvää, Rudi loikkaisi. 

Vesi ylsi ja minua puolireiteen, kun Rudi syöksähti. Olin pudota selästä, mutta onnistuin puristamaan, jalkani sen ympärille ja pysymään tasapäinossa. Ruuna lähti uimaan varmasti ja pystyin rentoutumaan ja nauttimaan veden antamasta viileydestä. Parin kierroksen jälkeen, ohjasin Rudia takaisin rantaan. Laskeuduin hevosen selästä ja sidoin sen pitkällä riimunnarulla, aurinkoiseen paikaan missä oli ruohoa.